Hivuttamalla Natoon

Suomen Nato-intoilijat ovat saaneet oikein vauhtivaihteen päälle. Yllättäen ilmoitettiin Suomen allekirjoittavan Naton kanssa isäntämaasopimuksen Naton ensiviikolla pidettävässä huippukokouksessa. Sopimuksen allekirjoittaa Suomen puolesta uusi puolustusvoimain komentaja.

Puolustusministeri Haglund – samoinkuin muut poliittiset johtajat, yllättäen myös ulkoministeri Tuomioja – ovat vähätelleet sopimuksen merkitystä. Se on kuulemma enemmän tekninen eikä mitenkään vie Suomea lähemmäksi Nato-jäsenyyttä ja myös loogista jatkoa Suomen Nato-yhteistyölle Afganistanissa.

Mikäli sopimus on niin vähäpätöinen kuin väitetään, niin olisi hyvä saada vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
1. Jos sopimus on niin vähäpätöinen, miksi sitä ei allekirjoiteta asiantuntijatasolla vaan puolustusvoimain komentajan tasolla ja Naton huipppukokouksen yhteydessä, korostaen sopimuksen merkitystä?
2. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan sopimuksen allekirjoitukseen olisi ollut aikaa vuoteen 2016 asti. Miksi allekirjoitusta kiirehdittiin juuri tässä tilanteessa kun pitäisi pystyä pitämään pää kylmänä eikä tehdä turhia liikkeitä, jotka aiheuttavat epätietoisuutta Suomen ulkopoliittisesta linjasta ja asemasta?
3. Jos sopimus on niin vähäpätöinen, niin miksi se on vaatinut annettujen tietojen mukaan yli kymmenen vuoden keskustelut ja valmistelun?

Sopimuksen vähättelijät unohtavat kokonaan sen tosiasian, että joskus on tärkeämpää se, miltä jokin asia tai teko näyttää, kuin mitä se on todellisuudessa. Nyt on poliittinen pelisilmä ollut täysin hukassa, varsinkin aiemmin Natoon kriittisesti suhtautuneissa demareissa ja perussuomalaisissa.

Nato-Haglundilta tuskin muuta olisi voinut odottaakaan. Hänhän ajaa Suomea Natoon joka vaiheessa kun vain tilaisuus tulee. En vain ymmärrä miksi meidän pitäisi tunkeutua Naton eturintamaan Venäjää vastaan. Eikö riitä, että Ruotsin vallan aikana noin 600 vuotta meillä oli kunnia olla Ruotsin puskurina Venäjää vastaan. Seuraukset tiedetään.

Ongelma on, että jokaista uutta askelta kohti Natoa käytetään hyväksi seuraavan askeleen ottamisessa ja vähätellään niiden merkitystä. Ei pidä yllättyä, jos tätä pienten askelten politiikkaa jatketaan, että kohta suomalaiset heräävät siihen, että meidän maaperällämme on USAn erikoisjoukkojen sotilaita muka lisäämässä meidän turvallisuuttamme. Näin tarpeeksi näitä tyyppejä ja heidän toimintaansa aikanaan Irakissa ollessani. Se riitti.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi on harjoittanut onnistunutta puolueettomuuspolitiikkaa ja sittemmmin sotilaallisen liittoutumattomuuden politiikkaa. Nyt tätä onnistunutta politiikkaa ollaan vaarallisesti murtamassa.

Nato-yhteistyön nimissä Suomen puolustuvoimain hankintojakin on suunnattu enemmän kansainvälisten kriisien hallinnan ja Nato-yhteensopivuuden suuntaan sen sijaan, että hankinnoissa olisi puhtaasti lähdetty siitä, mikä on Suomen itsenäisen puolustuksen kannalta parasta. Afganistanin kaltaisten operaatioiden hinta on kova ja hyöty Suomen puolustuvalmiuden ylläpitämiseen vähintään kyseenalainen. Samanaikaisesti puolusvoimain hankinnat eivät tiukassa taloudellisessa tilanteessa ole pysyneet vaadittavalla tasolla. Tässä on selvästi uuden ajattelun paikka.

Radiossa tänään joku lauloi, että ”annoin sille pikkusormen ja se vei koko käden”. Meille on Naton kanssa käymässä näin jollei nykypolitiikkaan saada muutosta. Seuraavat eduskuntavaalit tulevat olemaan todella tärkeät Suomen pitkäntähtäimen tulevaisuuden kannalta.

Ilkka Uusitalo
Hattula

6 kommenttia artikkeliin “Hivuttamalla Natoon”
  1. avatar Kimmo Kautio sanoo:

    Katsokaapa tämän hetken tapahtumia. Yhdysvallat suunnittelee ennenkuulumattomia sotaharjoituksia jo sotatilassa olevaan maahan, samalla kun Putin puhuu tulitauosta. Kumpi näistä nyt provosoi? Halutaanko todella olla tässä touhussa osallisena.

  2. Pm Stubbin tulisi julkisissa lausunnoissaan ottaa oppia
    presidentti Niinistön analyyttisestä artikuloinnista.
    Stubbin Nato-intoilu ”joko ollaan raskaana tai sitten ei”-vaihtoehtoihin,
    lisäisi ystäväni, kokenut kätilö, kolmannen mahdollisuuden, – ”tuulimuna.”
    Natoseminaarissa, ulkoasiainvaliokunnan jäsen Tom Packale´n
    ”puhutaan mitä puhutaan, Nato on sotilasliitto Venäjää vastaan.”
    Ko. seminaarissa, terrorismin asiantuntija Alan Salehzadeh,
    ”Suomen Nato-jäsenyys saattaisi ehkä lisätä terrorismin riskiä.”
    Viisasta puhetta.
    Riitta

  3. avatar Ilkka Uusitalo sanoo:

    Olen samaa mieltä siinä, että meidän paikkamme on lännen riveissä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että meidän pitäisi liittyä Natoon. Turhan uhoamisen sijasta meidän pitää hoitaa – kuten ennenkin – omat suhteemme Venäjään Suomen intressien mukaisesti. Natossa olisimme vain muiden päätösten varassa koska emme kuitenkaan pystyisi vaikuttamaan Naton kannanottoihin ja toimintoihin, joiden pääasiallinen tehtävä kuitenkin on edelleen Yhdysvaltojen poliittisten intressien turvaaminen.

  4. avatar Silvon Tapsa sanoo:

    Hyvä, että tervetullut keskustelu, Suomen suhteesta Natoon, on virittynyt, Suomen allekirjoitettua isäntämaa-sopimuksen k.o. puolustusjärjeston kanssa.
    Tapahtumaa on varmaan kiihdyttänyt setä venäläisen toiminta Ukrainassa. Onhan ”iivanoiden” käyttäytyminen, suvereenia naapurimaata kohtaan, ennen näkemätöntä.
    Samanlaista epäkunnioitettavaa käyttäytymistä venäläisten taholta on täällä lähempänäkin. Luuleeko joku tosissaan, että venäläiskoneiden Suomen ilmatilan loukkaamiset, olivat tahattomia tapauksia?
    Käsittääkseni tämän uhoamisen tarkoituksena on peloitella Suomeakin, ja yrityksenä vaikuttaa Suomen kannanottoihin, EU:n sanktio-päätösten yhteydessä.
    Ehkä itä-naapurin haaveena on saada Suomi yhtä alistuneeksi, kuin aikanaan 50-luvulla, jolloin ryssien kannanotot otettiin huomioon Suomen sisäisissäkin päätöksissä. Sen ajan perintö oli voimassa pitkän ajan. Muun muassa otettiin ryssien kanta huonioon jopa hallitustakin nimitettäessä. Kokoomus muistaa varmaan karvaasti menneen ajan ”hallitus-boikotin”.
    Tosiasia on, että Venäjän johtajien sanaan ei ole luottamista. Vielä näen mielessäni television välittämän kuvan presidenttimme vierailusta Putinin luona. Ystävällistä käden puristusta katsellessani, ajattelin mitä Putinin mielessä oikeastaan liikkui.
    Tarina Ukrainassa jatkuu yhtä epämääräisenä. Venäläiset eivät mitenkään ole sekaantuneet Ukrainan sisäiseen konfliktiin. Venäläisiä sotilaita ei ole Ukrainan separatistien joukossa. Ei… vaikka monilta eri tahoilta tulevat raportit selvästi osoittavat päin vastaista.
    Ja kun Ukrainan armeija on saanut vangiksi muutamia venäläisiä sotilaita, niin he ovat tulleet maahan eksyksissään, tahattomasti.
    Mitä setä venäläinen siis sanoo, sillä ei ole mitään yhteyttä heidän toimiinsa. Alun alkaen he ovat kieltäneet kaikenlaisen osallistumisensa naapurimaan tapahtumiin.
    Vielä näistä Suomen ilmatilan loukkauksista: Onko Suomen taholta esitetty minkäänlaista virallista protestia Venäjän johdolle? Onko vastausta tai valitusta, tapahtuman vuoksi, venäläisiltä saatu?
    Meidän paikkamme on lännen riveissa. Ihan hyvät lausunnot (joskin hyvin hienovaraiset) niin Stubb´ilta kuin Hagström´ilta! Asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä.
    Silvon Tapsa

  5. avatar Ilkka Uusitalo sanoo:

    Niimpä. Eihän merkityksettömiä sopimuksia allekirjoiteta huippukokousten yhteydessä ja korkealla tasolla.

  6. Tervehdys!
    On todellakin syytä huoleen.
    IS 30.8. ”Stubb Ylelle: Isäntämaasopimus vahvistaa Nato-suhdetta.”
    ”Subb sanoi, ettei muista, miksi sopimuksesta ei kerrottu laajemmin etukäteen puolustusvaliokunnalle ja julkisuuteen.”
    Nuori mies ja muisti pätkii jo.
    Mediasta saamani tiedon mukaan on puhekin alkanut pätkiä.
    Pääministeriä on coutsattu, 157 sanaa minuutissa-mies,
    puhuu nyt vain 120 sanaa minuutissa.
    Kuulemma lisää uskottavuutta pääministerin duunissa.
    ?!?
    Riitta

css.php