Malttia Venäjän vastaisiin pakotteisiin

Suomi on toiminut täysin oikein EU:ssa pyrkiessään saamaan maltillisia ratkaisuja Venäjän vastaisissa pakotteissa ja niiden ajoituksessa.

Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkadi Moshes väittää, että Suomen toiminta olisi vahingoittanut Suomen mainetta. Hänen mukaansa EU:ssa ei ole viisasta jäädä yksin. Nämä näkemykset eivät pidä paikkaansa.

Suomen edustajien päätehtävä EU:n kokouksissa on puolustaa Suomen kansallisia etuja. Myös muiden EU-jäsenmaiden edustajat puolustavat omia etujaan, joskus jopa pontevammin kuin suomalaiset. Suomen edustajat eivät ole näissä kokouksissa miellyttämässä ketään. Ja ketä pitäisi pakoteasiassa miellyttää? Yhdysvaltoja? Viroa? Suomen kannalta päätökset on tehtävä niin, että Suomen omat kansalliset edut tulevat parhaiten huomioonotetuiksi, ovat ne sitten poliittisia tai taloudellisia. Joskus ne vain eivät ehkä miellytä kaikkia muita jäsenmaita, but so what.

Seurasin aikanaan läheltä EU:n keskusteluja Syyrian pakotteista. Siellä monilla jäsenmailla oli hyvin konkreettisia etuja valvottavanaan kun pakotteiden kohteista päätettiin. Jotkin tuotteet tai sektorit jätettiin pois listoilta kun jokin yksittäinen jäsenmaa ei niitä hyväksynyt. EU:n ulkopolitiikkaan ja sanktioihin liittyvät päätökset vaativat edelleen yksimielisen päätöksen. Näin ollen ulkoministeri Tuomioja on oikeassa sanoessaan että Suomi voisi yksinkin estää Venäjän pakotteiden voimaantulon. Tietysti on tässäkin valvottava omia etujaan milloin kannattaa heittäytyä yksin ja milloin ei. Selvästi tässä Venäjän pakotteiden kohdalla Suomi ei ole edes ollut yksin. Jostain syystä Suomi vain on tässä nostettu tikun nokkaan, mutta ei meidän siitä pitäisi hermostua.

Pakotteiden käytöstä on muodostunut helppo tapa kansainväliselle yhteisölle reagoida kriiseihin. Sanktioilla annetaan mielikuva omille kansalaisille siitä, että tehdään jotain silloin kun ei ole kykyä tai poliittista tahtoa ryhtyä joihinkin todella konkreettisiin toimenpiteisiin. Sanktioiden hyödyllisyydestä on hyvin vähän näyttöä. Niiden väärä ajoitus voi johtaa keskusteluyhteyksien katkeamiseen ja pikemminkin kriisien vaikeutumiseen.

Väitteet, että omien kansallisten etujen puolustaminen EU:n päättävissä elimissä johtaisi maineenmenetykseen ovat perättömiä. Samaa väitettiin kun Suomi ajoi omaa linjaansa Kreikan velkakriisissä. Meillä ei ole mitään syytä pyrkiä olemaan vain hyvä mallioppilas joka myöntyy kaikkeen jota muut esittävät. Siitä seuraa hyvin nopeasti tyhmän maine.

Ilkka Uusitalo
Hattula

Kommentointi on suljettu.

css.php