Vihreiden lähtöloitsut

Odotetusti vihreät lähtivät hallituksesta kun hallitus äänesti Fennovoiman ydinvoimalan rakentamisen puolesta. Sinänsä ei mitään vikaa siinä, että vihreät ydinvoimaa vastustavana puolueena tässä tilanteessa lähtevät hallituksesta. Kuitenkaan vihreiden linja ei ole tässä suhteessa aina ollut täysin kirkas.
Itse näen lisäydinvoiman olevan tarpeen maamme omavaraisen sähköntuotannon turvaamiseksi. Ydinvoimaa vastustavat eivät myöskään ole selkeästi esittäneet mikä olisi realistinen vaihtoehto. Yleisesti puhutaan kotimaisista vaihtoehdoista mutta ei todella kerrota mikä se voisi olla. Vesivoimalla ydinvoimaa ei ainakaan korvata – ja jos yritettäisiin – vihreät olisivat sitä ensimmäisinä vastustamassa ympäristöhaittojen perusteella.
Juuri hiljan uutisoitiin, että Suomi tuo jo nyt sähköä ennätyspaljon Ruotsista. Jos jossain vaiheessa talouselämä elpyy, merkitsee se myös lisääntyvää sähkön kulutusta. Tietysti voi pistää pään pensaaseen ja tuoda sähköä rajojen takaa – joka sitten voi olla ydinvoimalla tuotettua. Tällainen hurskastelu ei ole lainkaan epätavallista Euroopassa.
Vaikka vihreiden lähdössä hallituksesta ei sinänsä ole mitään ihmeellistä – vaalithan on tulossa ja taktisesti voi olla hyvä siirto – niin Niinistön suomettumisväite ydinvoimalaan liittyen oli todella hämmentävä. Voi olla että hän on niin nuori, että ei tiedä mitä suomettumisella tarkoitettiin aikanaan. Presidentti Niinistö omissa kommenteissaan oli hyvin selkeä todeten Fennovoiman olevan suomalainen projekti. Sitähän ei ole tyrkytetty Venäjältä, me vain olemme tarvinneet ulkomaista teknistä tukea ja nyt se tulee Venäjältä. Olkiluodossa on käytetty länsimaista tukea – ranskalaista – ja projekti on vuosia myöhässä. Tuskin venäläiset voivat huonommin toimia.

Ilkka Uusitalo
Hattula

Kommentti artikkeliin “Vihreiden lähtöloitsut”
  1. avatar Kimmo Kautio sanoo:

    Vihreä populismi ei ihan aina aukea. Nyt hallituksesta lähtö ydinvoiman takia vakuuttanee peruskannattajia ja V. Niinistön suomettumislausunto varmaan pyrki kosiskelemaan ydinvoiman vastustajia oikealta koplaamalla ydinvoimavastaisuuden venäjävastaisuuteen, mutta samalla luultavasti perälauta vuotaa vasemmistolaisemmin ajattelevista.

    Itselleni Ukrainan kriisi jo ennen näitä suomettumishöpötysten ääneen laukomista antoi signaalin tunnustaa väriä. Mielestäni suvaitsevaisuus on päälleliimattua hapatusta, jos kuitenkin jo ensimmäisen rajan takaa naapuristaan löytää absoluuttisen pahan valtakunnan.

    Vaikka en ydinvoimaa voi sanoa kannattavani, niin toisaalta pidän hyvänä signaalina sitä, että energiapolitiikkaa ja sotakalustokauppoja Israelista ei Ukrainan kriisi tai Gazan pommitukset heilauta, eli ideologioidenkin takaa pilkahtelee vielä kansallista etua ajava reaalipolitiikka. Tosin V. Niinistön puheita kääntäen, saattaahan tämä aiemmin harjoitetun pakotepolitiikassa mukanaolon ja omaan jalkaan ampumisen hieman outoon valoon. Eli Ukrainan myötä lietsotusta Venäjä-vastaisuudesta ja sen luoman uhkan liioittelusta voi vetää viivoja enemmän käytävään Nato-kampanjointiin, kuin mihinkään muuhun.

css.php