Ruotsin ei Natolle ja kyllä Palestiinalle

Uusi Ruotsin hallitus teki kaksi periaatteellisesti merkittävää linjaratkaisua hallitusohjelmassaan. Selkeästi sanottiin ei Nato-jäsenyydelle ja vastaavasti kyllä Palestiinan valtion tunnustamiselle. Suomessa nämä molemmat linjaukset ovat herättäneet hieman hämmentyneitä reaktioita.

Kun aikaisemmin keväällä ja kesällä Suomessa Nato-kiihkoilu oli ylimmillään, Nato-Haglund ja kumppanit usein – ilmeisesti yrittäen tehdä näkemyksistään hyväksyttävämpiä – viittasivat siihen, että luonnollisesti Suomi tarkoin seuraa mitä Ruotsi tekee ja parasta olisi, että Nato-päätös tehtäisiin samanaikaisesti. Tämä oli ennen Ruotsin vaaleja ja edellisen porvarihallituksen aikaa.

Kun sitten syyskuun vaaleissa Ruotsissa valta vaihtui demarivetoiseen hallitukseen, joka otti selkeän linjan, että uusi hallitus ei Nato- jäsenyyttä hae vaan lisää omien puolustusvoimien rahoitusta, Suomen Nato-intoilijat ovat olleet yllättävän hiljaisia. Aivan ilmeisesti heille uuden hallituksen selkeä linjaus tuli yllätyksenä. Nyt ei enää puhutakaan, että Ruotsin kannalla olisi merkitystä. Suomea Natoon työntävä pääministeri Stubb, vikkeläksi tunnettuna liikkujana, puhuukin nyt kuinka Nato-kysymystä tarkastellaankin puhtaasti vain Suomen intresseistä lähtien. Jos näin on niin hyvä on. Ja mielestäni Suomen intressissä on pysyä Naton ulkopuolella sotilaallisesti liittoutumattomana. Vaikka ehkä Naton ja Yhdysvaltojen intressissä olisi saada Suomi etuvartioasemaan ja puskuriksi Venäjän rajalle , niin se ei mitenkään ole meidän etumme. Kuten olen aiemmin todennut, eikö riitä että olimme Ruotsin suurvaltakaudella usean vuosisadan puskurina itään päin ja siitä ei hyvää silloinkaan seurannut.

Palestiinan valtion Ruotsin uusi hallitus tunnusti viime torstaina. Heidän näkemyksensä mukaan tällä eleellä toivottavasti vaikutetaan siihen, että päästäisiin eteenpäin rauhanprosessissa, joka tällä hetkellä on täysin pysähdyksissä. Suomen ulkoministeri Tuomioja omassa lausunnossaan oli samoilla linjoilla katsoen, että Palestiinan tunnustaminen voi olla yksi tapa viedä prosessia eteenpäin jo ennen kuin on saatu aikaan lopullinen sopimus kahden valtion mallista. Oli yllättävää kuinka nopeasti jo silloin kun Ruotsin hallituksen aikeet Palestiinan tunnustamiseksi tulivat ilmi, sekä presidentti Niinistö että pääministeri Stubb lähtivät ilmoittamaan, että Suomi ei tule Palestiinaa tunnustamaan ennen lopullista sopimusta kahden valtion mallista. Heidän perustelunsa ovat kestämättömiä. Se tarkoittaa käytännössä päätöksen jättämistä Israelille. Perustellessaan tunnustamista Ruotsin ulkoministeri totesi lehdistötilaisuudessa, että päätöksen lykkääminen kunnes kaikesta on sovittu olisi miehittäjän palkitsemista.

Israelin reaktio Ruotsin päätökseen oli odotettu. Se myös osoittaa kuinka hermostuneita Israelissa ollaan siitä, että he ovat selvästi menettäneet kannatustaan kansainvälisen yhteisön piirissä.

Jopa amerikkalaisten arvioiden mukaan Israel on ollut pääasiallisesti vastuussa siitä, että Yhdysvaltojen pyrkimukset rauhansopimuksen aikaasaamiseksi päättyivät viime keväänä tuloksettomina. Israel käytti neuvotteluja lähinnä savuverhona, jonka suojassa se jatkoi laittomien siirtokuntien rakentamista ja laajentamista palestiinalaisilta ryöstämilleen maille. Israelin tarkoituksena on selkeästi estää elinkelpoisen Palestiinan valtion syntyminen.

En ole koskaan ollut mikään erityinen Ruotsin ihailija vaan pikemminkin katsonut, että meillä on joskus liikaakin pyritty seuraamaan Ruotsin esimerkkiä. Kuitenkin jos jossain sitä toivoisin tapahtuvan, niin se on näissä kahdessa asiassa: ei Natolle ja kyllä Palestiinalle.

Ilkka Uusitalo

2 kommenttia artikkeliin “Ruotsin ei Natolle ja kyllä Palestiinalle”
  1. avatar Ilkka Uusitalo sanoo:

    Luulen, että tuossa on jotain perää. Olisi kivempi tehdä selvitys kaverin kanssa jonka tietää jo ajavan samaa asiaa. Toisaalta myös Ruotsin pääministeri ja Tuomioja taisivat katsoa yhteisen selvityksen tarpeettomaksi. Ehkä heidän ajattelunsa taustalla taas oli se, että koska Nato-jäsenyys ei nyt ole ajankohtainen niin turha tehdä siitä selvitystäkään.
    Palestiinan osalta voi hyvin käydä niin että kun tarpeeksi odotetaan niin koko ajatus itsenäisestä Palestiinasta on tehty mahdottomaksi Israelin siirtokuntapolitiikalla. En usko että Israelia saadaan vakavasti neuvotteluihin ilman nykyistä kovempaa kansainvälisen yhteisön painostusta. Yksi osa siinä on Palestiinan tunnustaminen jo tässä vaiheessa sekä Palestiinan vahvistaminen edelleen YKssa ja sen erityisjärjestöissä. EU toivottavasti toteuttaa mahdollisimman pian siirtokunnista tulevien tuotteiden selkeän merkinnän ja harkitsee myös muita EUn ja Israelin talousyhteistyön rajoituksia.

  2. avatar Kimmo Kautio sanoo:

    Kirjoitat jälleen hyvin ja viisaasti. Miksi luulet Stubbin ja kumppaneiden torjuneen Suomen ja Ruotsin yhteisen Nato-selvityksen? Onko taustalla kenties se, että Ruotsilla on nyt Nato-kielteinen linja, joka saattaa johtaa rehelliseen selvitykseen sen sijaan, että yhteinen selvitys propagoisi Naton puolesta?

    Suomella olisi todella myös Palestiinan tunnustamisen aika. Vai odotellaanko tunnustamisen kanssa siihen asti, että mitään tunnustettavaa ei enää ole?

css.php