Suomi Kreikan tiellä

Viime aikojen uutiset ja eri tahojen lausunnot, sekä Suomen taloudesta kertovat tilastotiedot näyttävät siltä, että Suomi on vakaasti Kreikan tiellä. Ellei ihmettä tapahdu, 3-5 vuoden sisällä Suomessa odotellaan ulkopuolisia Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja IMFn asiantuntijoiden vierailuja (kuten nyt Kreikassa) kertomaan mihin pakkotoimiin maassa on ryhdyttävä täydellisen vararikon välttämiseksi.
Vaikka kaikki poliittiset toimijat ja myös elinkeinoelämän ja ammattiliittojen edustajat juhlapuheissaan väittävät ymmärtävänsä Suomen talouden vaikeudet, käytännössä kaikki on kuitenkin toisin.
Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n puolelta ollaan varsin kärkkäitä vaatimaan vyön kiristyksiä palkansaajapuolelle, mutta samanaikaisesti Helsingin Sanomissa julkaistut tilastotiedot osoittavat, kuinka yritysten johtajien palkkatulojen kasvu huomattavasti ylittää tavallisten palkansaajien palkkatulojen kasvun, puhumattakaan muista yritysmaailman johtajien erityiseduista liittyen irtisanomissuojaan tai eläkkeisiin. Pahinta tässä on vielä se, että lisääntyviä etuja on vaikea perustella edes sillä, että yrityksillä näiden johtajien alaisuudessa menisi jotenkin erityisen hyvin. Pikemminkin tulee voimakkaasti kuva siitä, että hyvä veli verkosto yritysten hallituksissa ja hallintoneuvostoissa jakaa vain toisilleen lisääntyviä etuja taloudellisista tuloksista ja yleisestä tloudellisesta tilanteesta piittaamatta.
Vastaavasti ammattiyhdistyspuolella ollaan täysin samalla tavalla jääräpäisiä ja eletään menneissä maailmoissa. Erityisesti Auto- ja Kuljetusalan työntekijäliiton AKT:n puheenjohtajan lausunnot ovat olleet malliesimerkki kuinka katsotaan vain omaan napaan mistään muusta välittämättä. Muiden liittojen edustajat ovat olleet hieman vaatimattomampia mutta samoilla linjoilla.
Hallitus pääministeri Sipilän johdolla puhuu edelleen yhteiskuntasopimuksesta, mutta on vaikea nähdä kuka siihen todella sitoutuisi, ellei järki voita.
Eli näillä näkymin olemme vääjäämättä samalla tiellä kuin Kreikka on ollut vaikka emme sitä itse haluakaan myöntää. Sen sijaan olemme kyllä täysin valmiita moittimaan kreikkalaisia lyhytnäköisyydestä ja yli varojen elämisestä. On vaikeaa myöntää, että me itse olemme myös syyllistymässä siihen ja jonkinlainen vyönkiristys olisi paikallaan. Entinen ammattiyhdistyspomo ja valtiovarainministeri Antti Rinne vertasi hiljan Kreikan apua kuin auttaisi alkoholistia. En tiedä missä huumehörhössä me suomalaiset sitten elämme ellemme ala tunnustaa tosiasioita.
Suomella on vielä mahdollisuudet välttää Kreikan tie, mutta se vaatii kaikkien yhteiskunnan osapuolten yhteistä näkemystä ja myös oikeudenmukaista taakan kantamista. Pääministeri Sipilällä tulee olemaan todellinen näytön paikka lähiviikkojen aikana saada elinkeinoelämä ja ammattiyhdistysliike ymmärtämään, että yhteiskuntasopimuksessa kyse ei ole vain oman taustaryhmän lyhytnäköisistä eduista vaan koko kansakunnan pitkäntähtäimen eduista.

Kommentti artikkeliin “Suomi Kreikan tiellä”
  1. Tervehdys!
    SSS-paperinukke-hallituksesta ei ole ko. muutokseen.
    Sipilä, Soini ja kumpp. kilvoittelevat, kenen mummo tai
    muu on muhevimman sanonnan
    heittänyt aikoinaan kiikkustuolista eetteriin.
    Kaikki kunnia edesmenneille, he sentään tekivät töitä Suomen puolesta.
    Tämä hallitus potkii palloa ajankulukseen, ei maalista tietoakaan.
    Kansalta vaaditaan vastuuta surkuhupaisen pelin tuloksesta.
    Ilahduin lukiessani Keskustanuorten vpj. Katja Asikaisen napakan arvostelun
    hallitusohjelmasta
    ”Alkiolaisen ihmisyysaatteen hautaus.”
    Ans kattoo, joutuuko rohkea plikka ”harjattavaksi.”
    Ps. Manselainen tänään
    ”- Milloin nämä anssikelat ja maijavilkumaat konsertoivat
    työttömien, syrjäytyneiden ja leipäjonoissa kärvistelevien
    Suomen kansalaisten puolesta?”
    Vastasin hälle, – Eivät koskaan. Se ei ole mediaseksikästä.
    Riitta

css.php