Ammattiyhdistysliike tuhon tiellä

Heinäkuussa kirjoittamassani artikkelissa esitin pelkoni siitä, että Suomi olisi hyvää vauhtia menossa Kreikan tielle. Valitettavasti nyt näyttää siltä, että pelkoni ovat toteutumassa jopa nopeammin kuin olin odottanut.
Ammattiliittojen reaktiot hallituksen päätöksiin osoittavat, että siellä eletään edelleen menneisyyden maailmassa ilman todellisuuden häivää. On outoa että pysäyttämällä koko maa joku voi kuvitella parantavansa meidän taloutemme tulevaisuuden näkymiä.
Ammattiyhdistyspomojen toimien taustalla lieneekin se, että he ovat huomanneet, että itseasiassa heidän koko statuksensa ja olemassaolonsa on vaakalaudalla. Suurten liittojen ja keskusjohtoisten päätösten aika on ohitse. Suomessakin on aika siirtyä joustavampiin ja paikallisiin sopimusmalleihin. On vain valitettavaa, jos ammattiliittojen jäsenet eivät huomaa, että heidän liittojensa toimet eivät pitkällä tähtäimellä tule heitä auttamaan vaan talouden ongelmat vain kasvavat. Miksi ollaan menossa kuin sopulilauma johtajien perässä jyrkännettä alas kohti täydellistä tuhoa.
Jo ammattiliittojen johtajien käytös kariutuneissa yhteiskuntasopimusneuvotteluissa osoitti, että he eivät ole tosissaan. SAK:n Lylykin totesi, että ammattiliitot eivät ole tottuneet neuvottelemaan kun sopimukset ovat vielä voimassa ensi vuoteen ja päätökset tehdään vasta sitten viime hetkellä yömyöhällä. Tämä on kuulemme työsuhdeneuvottelujen logiikka. Valitettavasti vain meillä ei ole aikaa odottaa tuota vuotta.
Mitään selkeitä vaihtoehtoisia taloustilannetta parantavia ehdotuksia ammattiliitoilta ei ole tullut. Ehkä se olisikin liikaa vaadittu. Ns. rikkaita Suomessa taas ei ole riittävästi jotta vain heitä rokottamalla maan talous saataisiin kuntoon.
Kuitenkin on valitettavasti todettava, että myöskään työntantajapuoli ei ole toiminut erityisen vastuullisesti. Vähintä mitä EK:lta odottaisi on ilmoitus yritysjohtajien palkkojen ja muiden etujen jäädyttämisestä ja mieluiten laskemisesta vähintään samoilla prosenttiluvuilla kuin kiristykset kohdistuvat tavalliseen palkansaajaan. Vaikka tällä ei maan taloutta pelastetakaan, sillä olisi kuitenkin symbolista merkitystä osoituksena siitä, että myös yritysjohto tekee oman osansa.
Ensi perjantai tulee näillä näkymillä olemaan musta päivä Suomen historiassa. Toivottavasti kuitenkin kun ihmiset ovat saaneet päivän ajan päästää höyryjä ulos he havahtuvat siihen, että näin ei mitään voiteta. Ainoa järkevä tapa on tuoda esille parempia esityksiä – mikäli joillakin niitä on – mitä käytännössä voidaan tehdä tilanteen parantamiseksi. Lakkojen ja mielenilmaisujen käyttö tässä tilanteessa vie vain itsetuhoon.
Sipilän hallitus ansaitsee tunnustuksen siitä, että se on vihdoinkin tehnyt päätöksiä miten se haluaa mennä eteenpäin. Eri mielipidemittausten mukaan suuri osa suomalaisia ymmärtää että muutoksen on tapahduttava. Vielä ei ole liian myöhäistä ammattiyhdistysliikkeenkin myöntää sitä.

5 kommenttia artikkeliin “Ammattiyhdistysliike tuhon tiellä”
  1. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Vielä viidenkymmenen vuoden jälkeen (irwin 1966) seuraavan laulun sanat ovat niin ajankohtaisia että ihan hirvittää…
    https://www.youtube.com/watch?v=zKP11TMFHvg

    Että Sikäli…

  2. avatar Ilkka Uusitalo sanoo:

    Valitettavasti en ole aiemmin ehtinyt vastata. Nyt kuitenkin näyttää että SAK on herännyt huomaamaan, että heidänkin pitää jotain sanoa. Vaikka heidän esityksensä ei ole täydellinen, se kuitenkin on avannut tien jatkoneuvotteluille joita nyt juuri tänä viikonloppuna käydään. Toivottavasti sieltä tulee jotain joka todella avaa uusia näkymiä. En henkilökohtaisesti ole kovin optimistinen että näin käy, mutta toivossa on hyvä elää.

  3. avatar stubb sanoo:

    Moro!
    Ongelma on se, että AY-liike ei kykene keskustelemaan palkoista.
    Olemme uuden ajan edessä, ja joudumme etsimään uudet ratkaisut.
    Ensinnäkin lomarahat pitää poistaa. Eihän lomallaolosta pidä maksaa korvauksia.
    Loma-ajan palkan pitää olla 50% palkasta, ja loma pitää sisällään kaikki lomat: vanhempain-, sairaus- ja mitä niitä onkaan. Työn maksamisesta pitää saada suoritus.
    Koska Ay-pomot noin neljännesmiljoonan vuosikorvaukseela eivät kykene urakkahommiin, noin sata kertaa heikommalla vuosipalkalla ehdotan seuraavaa: vuosilomista luovutaan, vaan ne sovitaan paikallisesti.
    Alle 40 tonnia tienaavien palkkoja korotetaan kuudelleksella (16%). Muita tämä ei koske. Työntekijä ja työnantaja sopivat loman pituuden, joka on 0 – 40 päivää. Mikäli työnantaja vaatii pidempää lomaa, (vrt lomautus), se pitää sopia paikallisesti.
    Luovutaan 2pv/kk-ajattelusta, vaan jokaisella työntekijällä on mahdollisuus lomaan (puolella palkalla), kun sen haluaa.
    En tiedä, onko AY-väki huomannut, että suuri osa porukkaa tekee töitä ilman sopimuksia. Vedän takaisin aiemman sanomani.
    SAK päättää työntekijöiden ja muidenkin tulevaisuuden.
    Ihan hyvällä t. Hessu K.

  4. avatar Ilkka Uusitalo sanoo:

    Totta on, että myös maatalouden tukijärjestelmiä tulisi tarkastella uudella silmällä. Siellä – samoinkuin yrityspuolen tukijärjestelmissä – on liian löysin perustein maksettavia tukia (esim. ympäristötuki) ilman, että edellytettäisiin myös todellisia tuloksia.

  5. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Hyvähän se on palkansaajajärjestöjä haukkua, mutta haukuttakoon nyt tässä tasapuolisuuden nimissä myös mtk.ta ym viljelijäjärjestöjä. Siinä ne varsinaiset jämähtäjät on. Saavutetuista eduista, ei luovuta kirveelläkään. Päin vastoin koko ajan keksitään mitä ihmeellisimpiä maataloustukia joita sitten pitää saada.
    Miksi ihmeessä aina ollaan tavallisen palkansaajan kukkarolla kun pitää leikata jostain.

    Sipilä se tässä uutena heittona sanoi että leikataanpas lomarahoista, ikäänkuin valtio nekin maksaisi.
    Mutta leikataanpas puolet maataloustuista, niitä nimen omaan maksetaan valtion pusseista.
    Olis se vaan kivaa nähdä millaiset yleislakot ja tarktorimarssit siitä syntyisi.

    Sipilä ja sss kumppanit nyt sattuvat olemaan sen verran munatonta sakkia, ettei ne uskalla tehdä sitä!

css.php