Maahanmuuttajat – tulevaisuuden voimavara

Meillä on viimeisten kuukausien aikana jouduttu uuteen tilanteeseen, kun yllättäen tuhannet Lähi-Idän kriisejä pakenevat ovatkin ottaneet kohdemaakseen Suomen. Voisi sanoa, että yllättävän kauan on mennytkin ennenkuin näin tapahtui. Mitään varmaa syytä siihen, miksi nyt niin monet suuntaavat Suomeen ei ole, mutta paljon puhutulla sosiaalisella medialla ja siellä levinneillä osin virheellisilläkin tiedoilla on oma osansa.

Tähän asti Suomeen olikin tullut vain hyvin vähän spontaaneja turvapaikanhakijoita, varsinkin jos verrataan naapuriimme Ruotsiin. 1970-luvulla saapuneiden chileläisten jälkeen tulivat vietnamilaiset, sitten somalit ja vähitellen myös afgaanit ja irakilaiset ja muut. Määrät olivat kuitenkin vaatimattomia. Suomen politiikkana oli ottaa lähinnä kiintiöpakolaisia YK:n pakolaisjärjestön leireiltä, ja vielä ns. kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevia humanitaarisia tapauksia.

Kyynisesti voisi sanoa, että humanitaarisia tapauksia otettiin omantunnon rauhoittamiseksi. Sillä voitiin puolustella pieniä määriä. Sinänsä tämä tietysti oli kiitettävää toimintaa ja auttoi niitä yksilöitä joihin se kohdistui. Kuitenkin samalla kun otettiin leireiltä tietoisesti kaikkein vaikeimpia humanitaaria tapauksia, se myös merkitsi, että näiden pakolaisten kotouttaminen oli erittäin vaativaa ja vaikeaa. Tahtomattaan näin ehkä jopa oltiin luomassa kuvaa pakolaisista taakkana.

Vähäisten turvapaikanhakijoiden määrän aikana meillä oli varaa suhtautua turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen ja kotouttamiseen ylimalkaisesti ja myös osin löysästi. Nyt kun tulijoita onkin yksin tänä vuonna ehkä noin 30.000, niin ensimmäistä kertaa (sitten evakkojen tulon toisen maailmansodan aikana) olemme tosipaikan edessä. Tämä myös väistämättä merkitsee sitä, että vanhoja hallintomenetelmiä ja prosesseja, samoinkuin taloudellisia tukitoimenpiteitä, on tarkasteltava uudelta pohjalta.

Yleisesti ottaen nämä ensikuukaudet ovat sujuneet hyvin. Näyttäisi siltä, että kansalaisten ensijärkytyksen jälkeen tunteet ovat hieman rauhoittuneet, ja viranomaisten vastaanottojärjestelyt ovat sujuneet hyvin. Suuri kiitos tästä lankeaa viranomaisia tukeneille kansalaisjärjestöille, erityisesti SPR:lle, sekä tuhansille vapaaehtoisille jotka ovat halunneet antaa apuaan.

Varsinainen työ ja Suomen todellisen vastaanottokyvyn testi on kuitenkin vielä edessä. Ensivaiheessa on kyettävä ratkomaan mahdollisimman nopeasti ja joustavasti, kansainvälisten sopimusten puitteissa, ketkä tulijoista lopulta saavat pakolais- statuksen tai muuten oleskeluluvan Suomessa. Viranomaiset ovatkin jo saaneet lisäresursseja näihin tehtäviin, mutta todennäköisesti lisää vielä tarvitaan. On sekä Suomen että turvapaikanhakijoiden etu, että ratkaisut tehdään mahdollisimman nopeasti, koska vasta sen jälkeen varsinainen kotouttaminen voi alkaa.

Keskusteluissa on aivan oikein painotettu kielenopetuksen tärkeyttä ja opetuksen aloittamista mahdollisimman pian. Siinä ei pidä odottaa lopullista päätöstä turvapaikkahakemukseen, vaan opetus olisi saatava käyntiin jo vastaanottokeskuksissa. Ei ole varaa hukata ensimmäistä puolta vuotta joka hyvinkin menee ennen päätöksen saamista. Oleellista olisi kiinnittää huomiota opetuksen laatuun. Tarvitaan käytännön kielitaitoa, ei koulumaista kieliopin pänttäämistä, kuten kuulemma nykyisin usein on. Tässäkin tarvitaan uusia ideoita ja mahdollisuuksia käyttää enemmän vapaaehtoisia tukemalla erilaisten opintopiirien luomista. Olisi myös harkittava englannin lisäopetusta niille, joilla jo on englannin auttava taito. Tämä nopeuttaisi heidän mahdollisuuksiaan kommunikoida itsenäisesti.
Tulkkipalveluita joudutaan tarjoamaan varsinkin alussa kuntien ja valtion kustannuksella varsinkin viranomaisten kanssa asioidessa. Se on myös välttämätöntä oikeusturvan kannalta. On kuitenkin vältettävä sitä, että liian edullisista tulkkipalveluista tulisi kieliopintojen motivaatiota vähentävä tekijä. Kaikkien, myös naisten ja erityisesti kotiäitien, tulisi osallistua kielikoulutukseen tähtäimenä vähintään auttava jokapäiväisten asioiden hoitoon riittävä taso mahdollisimman nopeasti.

Elinkeinoelämän Keskusliitto EK patisteli viranomaisia ripeämpään päätöksentekoon. EK voisi kuitenkin keskittyä pikemminkin hoitamaan oman osuutensa nykyistä paremmin eli patistamaan jäsenyrityksiään suhtautumaan avoimemmin maahanmuuttajataustaisten työnhakijoiden työllistämiseen. On aivan liikaa esimerkkejä siitä, että ulkomaalaistaustaisten hakupaperit siirretään suoraan mappi Öhön. Työnantajapuolella tarvitaan selkeä asennemuutos ja EK voisi ottaa sen tehtäväkseen. EK voisi olla myös edelläkävijä maahanmuuttajien työllistämistä estävien turhien kieli tms. vaatimusten poistamisessa. Suomi on muihin maihin verrattuna huonosti hyödyntänyt maahanmuuttajien koulutusta ja kieli-tai ammattitaitoa.

Viranomaisten tulisi puolestaan helpottaa säädöksiä maahanmuuttajien työllistämisestä. On turha puhua ja valittaa, että maahanmuuttajat olisivat tulleet tänne vain ilmaisen sosiaaliturvan perässä, jos samanaikaisesti me itse emme anna heille mahdollisuuksia työhön. Sitä paitsi mitkään tutkimukset eivät tue näkemystä, että maahanmuuttajat olisivat jotenkin työtä vieroksuvia, päinvastoin.

Jotkut taloustieteilijät ovat jo todenneet, että Suomi saattaa maahanmuuttajien avulla pidemmällä tähtäimellä paikata paljon puhuttua kestävyysvajetta. Onnistutaanko siinä, on meistä itsestämme kiinni. Onnistuminen vaatii kaikkien eri tahojen – poliitikkojen, viranomaisten, talouselämän, kansalaisjärjestöjen ja myös yksityisten kansalaisten – panostusta ja yhteistyötä. Meillä on maahanmuuttajissa voimavara, jonka hyödyntäminen vaatii aluksi investointeja, mutta kannattaa varmasti pitkällä tähtäimellä.

Ilkka Uusitalo

Kommentointi on suljettu.

css.php