Rähmällään USA:n edessä

Viimeisen parin viikon aikana on saanut seurata omalaatuista valtiojohdon eri pelureiden sekavaa ja ristiriitaista keskustelua Suomeen suunnitelluista sotaharjoituksista ja Yhdysvaltojen huomattavasti lisääntyneestä kiinnostuksesta osallistua niihin entistä voimakkaammin sekä miehistöllisesti että kalustollisesti.

Ensin puhuttiin ilmavoimien harjoituksesta, sitten tuli yllättäen esille maavoimien harjoitukset ja niihin osallistuvat raskaat Yhdysvaltojen panssaroidut miehistönkuljetusvaunut (tulivat aikanaan tutuiksi Bagdadissa), ja lopulta myös merivoimien harjoitukset.

Todennäköisesti ilman eräänlaista salailumentaliteettia harjoitusten tiedottamisesta jopa eduskunnan puolustus- ja ulkoasiainvaliokunnille, kohu olisi jäänyt huomattavasti vähäisemmäksi. Nyt jäi se kuva, että asiaa pidettiin kuitenkin niin herkkäluontoisena, syystä tai toisesta, että asioista ei haluttu avoimesti puhua.

Epäonnistunutta tiedottamista pahensivat keskeisten persuministereiden lausunnot, joilla ei tuntunut olevan edes tietoa kuka amerikkalaiset oli kutsunut Suomeen. Soini lopulta sanoi, että amerikkalaiset olivat itse kutsuneet itsensä kun heille oli tullut kongressilta lisää rahaa harjoituksiin Euroopassa. Ei kuulosta kovin uskottavalta. Ikäänkuin suurvallalla ei olisi mitään taka-ajatuksia silloin kun tullaan harjoittelemaan, varsinkin vihollisena pidetyn Venäjän naapuriin.

Näin naiivia ajattelua olisin voinut odottaa aiemmalta puolustusministeriltä, jonka Nato intoilulla ei ollut mitään rajoja. Kuitenkin on hämmästyttävää, että perussuomalaiset ovat nyt heittäytyneet täysin rähmälleen USA:n edessä. Liekö kyse siitä, että kokemattomia ministereitä niin suuresti imartelee kun suurvalta kosiskelee, ettei normaali harkinta enää pelaa.

Presidentti Niinistö on jälleen yrittänyt pelastaa mitä pelastettavissa on puhumalla teknisistä harjoituksista jotka eivät muuta Suomen ulkopoliittista linjaa. Ongelma on, että kaiken kohun jälkeen pelkästään teknistä selitystä voi olla vaikeaa vakuutella ulkopuolisille. Aina ei ole oleellista se, miten asiat ovat, vaan erityisesti miltä ne näyttävät. Tätä puolta harjoituksia suunnitellessa ei ilmeisti ole kovin paljoa ajateltu.

Jos meillä nykyisin näin auliisti ollaan valmiita suurvaltojen ehdotuksille yhteisistä sotaharjoituksista, niin mitenkäs sitten suu pannaan, jos ensi viikolla Venäjäkin ilmoittaa, että heidän armeijansa on saanut lisärahaa harjoituksiin naapurimaiden kanssa, ja he haluaisivat nyt järjestää isot yhteisharjoitukset Suomen kanssa Suomen lapin ja Muurmanskin alueella arktisen alueen suojaamiseksi.

Ilkka Uusitalo

Kommentti artikkeliin “Rähmällään USA:n edessä”
  1. avatar ekku sanoo:

    Kekkosen aikaanhan neuvostojohto esitti yhteisiä harjoituksia.
    Taitava ulkopoliitikko Kekkonen esti kumminkin moiset menettämättä kumminkaan itänaapurin johdon luottamusta.
    Surulla täytyy tiodeta nykypolitikoista jotta ovat ”lapsenkengissä”.
    Itse vertaa tulevaa tapahtumaa Suomen miehittämiseksi.
    Kansan olisi tajuttava nousta parrikaadeille miehittäjiä vastaan.
    Vähintä mitä vieraille joukoille pitäisi tehdä on jotain sellaista jotta kokisivat tulleensa kutsumatta ja me emme heitä tänne halunneet.
    Oliskos ”soldiinin sotureitten” kaivettava polttopullo arsenaali esiin.
    Nyt kohteessa olisi jotain järkeäkin.

css.php