Uskonsa menettäneet

Pääsiäisen alla RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund ilmoitti, ettei aio jatkaa puolueensa puheenjohtana menetettyään uskonsa järkevän politiikan tekemisen mahdollisuuteen. Kuulostaa aika uskomattomalta henkilöltä joka on ollut suomalaisen politiikan ytimessä puolueen puheenjohtajana ja ministerinä viimeiset neljä-viisi vuotta. On vaikea nähdä miten henkilö, joka on niin keskeisesti ollut tekemässä sitä politiikkaa johon hän nyt on menettänyt uskonsa, voi vain siirtää vastuun muille epäonnistumisesta. Ilmeisesti Haglund katsoo itse tehneensä kaiken oikein mutta ne muut tunarit eivät.

Haglundin ilmoitus olisi vakuuttavampi jos hän olisi tehnyt sen kun oli vielä itse ministeri – vai eikö hän vielä silloin nähnyt tai ymmärtänyt tilanteen vaikeutta. Nyt tulee väistämättä mieleen, että nuori mies on saanut liian paljon, liian aikaisin. Kun sitten perussuomalaisten nimeämä takiaispuolue jätettiinkin hallituksen ulkopuolelle, ei enää ollutkaan ministerin paikkaa puolueen puheenjohtajalle. Varmaan tuntuu aika ankealta ollakin yhtäkkiä vain puolueen puheenjohtaja ja rivikansanedustaja ilman ministerin etuja ja statusta. Epäilen, että tällaista ”uskon menetyksen tunnnustusta” ei olisi tullut jos Haglund edelleen olisi ministerinä.

Haglund ei ole ainoa nuori poliitikko jolta usko on mennyt. Entinen pääministeri Katainen menetti uskonsa jo pääministerikautensa aikana ja siirtyi mieluummin Euroopan komission hyväpalkkaiseen tehtävään, vieden paikan siihen vuosia valmistautuneen Stubbin nenän edestä. Ongelma tuntuu olevan se, että näillä nuorilla kavereilla politiikan tekeminen on vain yksi ammattiura muiden joukossa ilman sen suurempaa kutsumusta tai ylevää tunnetta siitä, että pyrkisi edistämään ns. yhteistä hyvää. Pääasia on oman uran edistäminen. Kun tulee hieman ikävämpää ja vastoinkäymisiä, niin sitten hakeudutaan muualle omia intressejä edistäen. Tässä sinänsä ei ole mitään pahaa, mutta voisi tunnustaa sen avoimesti eikä keksiä epäuskottavia selityksiä. Kaipa joku amerikkalaistaustainen lobbarifirma tai ruotsinkielinen säätiö Haglundillekin tulee tarjoamaan miellyttävämpiä ajanviettotapoja.

Nykyinen valtiovarainmisteri Stubb voidaan laskea tähän samaan ryhmään. Hänen uskonsa näyttää horjuvan jopa puoluejohtajan paikan säilymiseen. Viimeiset selittelyt Kokoomuksen puheenjohtavalinnasta ovat vain jatkoa aiemmille sekoiluille prosenttilaskuissa ja lausuntojen totuudellisuudessa. Kataisen vietyä Stubbin toivepaikan EU:n komissaarina, Stubb teki täydellisen virhearvion ilmoittautumalla Kataisen seuraajaksi Kokoomuksen puheenjohtajana ja samalla päämisteriksi. Kokoomuksen puoluekokous vahvisti virheen uskomalla Stubbin hymyn vetovoimaan, vaikka ehdokkaina oli myös Stubbia huomattavasti kokeneempia poliitikoita.
Mikäli Stubb olisi malttanut odottaa, todennäköisesti tänään Kokoomuksen puheenjohtajana olisi Jan Vapaavuori ja Stubb itse istuisi Vapaavuoren sijasta Euroopan investointipankin varapääjohtajana kasvamassa poliittista korkoa. Sen sijaan Stubb on kuluttanut jo lähes kaiken poliittisen pääomansa ja joutuu jopa temppuilemaan pysyäkseen Kokoomuksen puheenjohtajana. Tuskin kovin väärin voi veikata jos sanoo, että kun seuraava hyvä kansainvälinen tehtävä on tarjolla suomalaiselle, niin Stubb on hyvin vahva kandidaatti. Onhan hänellä nyt hyvä CV esittää valitsijoille, mukaanlukien pätkäpääministeriys.

Jos tällä tavoin suomalaisen politiikan keskeiset vaikuttajat yksi toisensa jälkeen menettävät uskonsa politiikkaan jota ovat olleet itse tekemässä, niin kuinka sitten tavallinen äänestäjä voi pysyä ”uskossa”. Ei ihme, että puoluegallupeissa epävarmojen äänestäjien määrä on ennätyskorkealla.
Seuraaviin vaaleihin on vielä pitkä aika ja tällä menolla epävarmojen määrä tulee vielä kasvamaan. Seuraavaa vaalitulosta on tässä tilanteessa vielä täysin liian aikaista arvailla. Sen sijaan yllätys ei ole, jos tulevissa vaaleissa jo nykyisin alhainen äänestysprosentti edelleen laskee.

2 kommenttia artikkeliin “Uskonsa menettäneet”
  1. avatar Ilkka Uusitalo sanoo:

    Ymmärrän. Otan osaa.

  2. avatar Kari Jokinen sanoo:

    Autoni on Volkswagen.
    Siinä on alla Nokian renkaat.
    Äänestin viime vaaleissa.
    Minäkin olen menettänyt uskoni oikeisiin valintoihin.

css.php