Amerikan sylikoirat

Olin viime viikonlopun aikoihin Lontoossa. Ajoitus sattui poliittisesti hyvin mielenkiintoiseen aikaan. Britannian korkein oikeus oli juuri pakottanut hallituksen alistamaan EU:sta eroamisen eli Brexitin parlamentin käsittelyyn. Pääministeri Theresa May lähti Washingtoniin tapaamaan presidentti Donald Trumpia, tarkoituksenaan uudistaa USA:n ja Britannian erityissuhde, jota nyt EU eron alla erityisesti kaivataaan, jopa epätoivoisesti.

Pääministeri Mayn vierailu oli ehdoton pääuutinen mediassa. Huomattava osa kommenteista oli varsin kriittisiä. Pääministerin katsottiin hakeneen, keinoja kaihtamatta ja periaatteista viis, presidentti Trumpin tukea maiden väliselle erityissuhteelle ja kaupallisten suhteiden uudelleenjärjestelylle kun EU ero tulee voimaan. Pääministerin kannattajat katsoivat hänen vain tehneen velvollisuutensa. Presidentti Trump täyttikin ainakin muodollisesti matkaan asetetut toiveet eli kehui Brexitiä ja antoi sen kuvan että erityissuhteet maiden välillä voivat nyt kukoistaa.

Pääministeri May teki kaikkensa mielistelläkseen presidentti Trumpia. Hän kutsui tämän vaalivoittoa mahtavaksi (unohtaen että kokonaisäänimäärässä Trump hävisi Clintonille lähes kolmella miljoonalla äänellä). Hän kutsui Amerikkaa ja presidentti Trumpia ottamaan johdon vapaan maailman puolustajana (unohtaen Trumpin puheet ja mielipiteet naisista, muurien rakentamisesta, kansainvälisten sopimusten rikkomisista jne). Hän esitti kuningatar Elisabethin puolesta kutsun viralliselle valtiovierailulle Britanniaan (täysin tietoisena narsistisen Trumpin halusta saada photo opt kuningattaren kanssa). Tämä kutsu onkin raivostuttanut monet britit ja muutamassa päivässä vierailua vastustava vetoomus keräsi 1,6 miljoonaa allekirjoitusta, jonka johdosta asia on käsiteltävä parlamentissa. Tuskin kutsua tässä vaiheessa perutaan, mutta enteilee ongelmia itse vierailulle, milloin se sitten tapahtuukin.

Itseäni häiritsi kaikkein eniten pääministeri Mayn puheet siitä, kuinka nyt on muka aika jälleen USA:n ja Iso-Britannian johtaa maailmaa. Tässä näkyy se kummallisen loputon kaipuu vanhoihin imperiumin aikoihin, ikäänkuin nyky Britannialla olisi mitään mahdollisuuksia tällaiseen rooliin, edes toisen luokan matkustajana USA:n vanavedessä. Itse en näille kahdelle missään nimessä antaisi vastuuta maailman johtajina ja läntisten arvojen esitaistelijoina.

Pääministeri May matkusti Washingtonista suoraan Turkkiin tapaamaan toista autoritaarista johtajaa, presidentti Erdogania. Jälleen ongelmat ihmisoikeuksista ja muista läntisistä arvoista lakaistiin kätevästi maton alle, koska tarkoitus olikin vain saada sopimus lentokonemoottoreiden myynnistä Turkin uuteen hävittäjäkoneeseen ja muutenkin laajemmista kauppasuhteista. Se onnistuikin, koska molemmilla oli sama tarve: näyttää EU:lle että he voivat menestyksekkäästi toimia EU:n ulkopuolella. Siinä pelissä arvoista ei pidä turhaan hälistä.

Pääministeri Mayn lentäessä Turkkiin, presidentti Trump allekirjoitti nyt surullisen kuuluisaksi tulleen maahantulokiellon seitsemän maan kansalaisille. Kun pääministeri Mayltä Turkissa kysyttiin asiasta – joka selvästi hänen luomastaan ”erityissuhteesta” huolimatta tuli yllätyksenä – hän vain vaisusti totesi, että kukin maa itse päättää omista maahantulosäännöksistään. Vasta palattuaan Lontooseen, ja havahduttuaan kuinka voimakkaita reaktioita Trumpin päätös oli aiheuttanut, pääministeri May hieman oikaisi aiempaa lausuntoaan kriittisempään suuntaan. Ei ihme, että vertaukset Blair – Bush suhteeseen nousivat esille, ml. nimitys Amerikan puudelista.

Suomessa presidentti Niinistö otti selkeän kannan Trumpin maahantulokiellolle todeten ihmisten leimaamisen syntyperän tai kansallisuuden perusteella olevan väärin. Hän painotti sen olevan länsimaisten arvojen ja kansainvälisten sopimusten vastaista. Valitettavasti ulkoministeri Soini selkeästi poikkesi presidentin linjalta. Vaikka hän aluksi twitterissä oli kutsunut päätöstä epäreiluksi, pari yötä nukuttuaan ja puhuessaan Virossa, hän veti kritiikkiään takaisin sanoen, että jokainen suvereeni maa saa päättää kuka pääsee maahan.Hän myös kieltäytyi ottamasta kantaa päätöksen laillisuuteen, päinvastoin kuin presidentti Niinistö. Jopa valtionvarainministeri Orpo omassa lausunnossaan uskoi, että päätökset eivät ole kansainvälisten sopimusten mukaisia.

Soinilta on ilmeisesti seonnut ulkoministerin ja perussuomalaisten puheenjohtajan roolit. Unohtui, että ulkopolitiikassa Suomessa presidentillä on johtava rooli. Rohkeus myös petti, kun Soini oli juuri matkalla Trumpin rukousaamiaiselle Washingtoniin. Ehkä hän pelkäsi vaikeuksia maahantulotarkastuksessa jos puhuisi liian kriittisesti Trumpista. Hänen puoluetoverinsa puolustusministeri Niinistö voisi sanoa, mitä tällaisesta rintamakarkuruudesta pitäisi olla mieltä. Soinin lausuntoja rajoittanee sekin, että haaveissa taitaa olla suurlähettilään posti joko Lontoossa tai Washingtonissa kun hän jättää politiikan.

Presidentti Trump on ensimmäisten parin viikon aikana osoittanut, että hän on todella niin vaarallinen kansainväliselle yhteisölle kuin pahimmissa odotuksissa pelättiin. Nyt ei todellakaan ole aika mielistellä häntä vaan selkeästi tuoda esille mitä hänen päätöksistään ollaan mieltä. Tässä on vaativa tehtävä EU:lle mutta myös sen yksittäisille jäsenmaille, Suomi mukaanlukien.

Kommentointi on suljettu.

css.php