EU 60v.

Lauantaina Roomassa 27 EU-maan johtajat juhlivat Euroopan Unionin 60-vuotista taivalta sitten Rooman sopimuksen allekirjoittamisen. Tuolloin perustettiin Euroopan talousyhteisö, joka merkitsi yhteismarkkinoiden alkamista.
Alkusanat EU:n synnylle oli kyllä jo lausuttu 9 toukokuuta 1950, jolloin silloinen Ranskan ulkoministeri Robert Schuman puheessaan esitti Ranskan ja Saksan teräs- ja hiiliteollisuuden asettamista ylikansalliseen valvontaan. Taustalla oli tuhoisa toinen maailmansota. Koska teräs- ja hiiliteollisuus olivat keskeisiä sotateollisuuden alueita, ajateltiin, että näiden ylikansallisen valvonnan avulla voidaan välttää uusien sotien syntyminen. Euroopan hiili- ja teräsyhteisö aloitti toimintansa 1952.
Puhtaasti taloudellisesta yhteistyöstä ja kuudesta jäsenmaasta liikkeelle lähtenyt yhdentyminen laajeni aikojen kuluessa sekä jäsenmaiden lisääntyessä, nykyisin 28, että myös yhteistyön laajenemisella talouden ulkopuolelle kuten yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Suomi liittyi Euroopan Unioniin 1995 nähtyään tilaisuutensa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen liittyä jäseneksi ja siten sinetöidä kuulumisensa läntiseen Eurooppaan.
Euroopan Unionin historia on täynnä erilaisia kriisejä ja ongelmia. Niistä on kuitenkin aina päästy eteenpäin, usein sen ansiosta, että eri jäsenmaissa oli voimakkaita poliittisia johtajia, jotka näkivät tarpeelliseksi viedä eteenpäin Euroopan yhdentymistä. Viime vuosina tässä suhteessa tilanne on ollut ongelmallinen.
Taloudelliset ongelmat, siirtolaisiin ja pakolaisiin liittyvät kysymykset, kansainvälisen tilanteen kiristyminen ja EU:n jäsenmäärän nopea lisääntyminen 2000-luvulla entisiin sosialistisiin Itä-Euroopan maihin ovat kaikki osaltaan luoneet viime aikoina uusia haasteita, joihin ei aina ole löydetty selkeitä ratkaisuja ja yhteisiä linjoja.
Samanaikaisesti EU:n saavutusten sijasta huomio on kiintynyt vain sen ongelmiin. Eri jäsenmaiden poliitikot ovat olleet erinomaisia laittaessaan syyn epämiellyttävistä EU-päätöksistä ”Brysselin piikkiin”, vaikka itse asiassa päätökset tehdään jäsenmaiden omien ministereiden toimesta Brysselissä pidettävissä kokouksissa. Sen sijaan on oltu erittäin huonoja tuomaan esille EU:n tuomia etuja. Tärkeintä tietysti on muistuttaa, että Euroopassa on eletty rauhassa sitten toisen maailmansodan. Samanaikaisesti pitäisi kuitenkin puhua niistä EU-kansalaisia koskevista ja läheisistä hyvistä käytännön asioista kuten liikkumisvapaudesta, euron tuomista kustannussäästöistä matkustettaessa, EU:n pakottamista kännykkäpuheluiden kustannusten rajoittamisista jne. Ongelma näyttää olevan, että EU:n tuomat edut otetaan itsestäänselvyyksinä ja on niin paljon helpompaa valittaa. Suomessakin on jo kasvanut sukupolvi, joka ei edes tunne EU-jäsenyyttä edeltänyttä aikaa.
En yritä väittää, että EU olisi täydellinen. Paljon virheitä on matkalla tehty ja parannettavaa riittää. Kuitenkin, erityisesti Suomen kaltaiselle pienelle maalle, on parempi, sekä taloudellisesti että poliittisesti, että meillä on EU:n kaltainen yhteisö johon kuulumme.
Roomassa hyväksyttiin julistus mihin suuntaan EU:ta tulevaisuudessa kehitetään nyt kun yksi jäsenmaista eli Iso-Britannia on irtautumassa. Vaikka mitään mullistavia uusia ajatuksia julistuksessa ei ollut, niin on tärkeää, että siinä painotettiin joustavaa eri yhteistyömuotoihin perustuvaa kehitystä.
Oma käsitykseni on, että Iso-Britannian tuleva lähtö antaa itse asiassa EU:lle uuden mahdollisuuden parantaa toimintaansa. Iso-Britannia on koko jäsenyysaikansa ollut eräänlainen jarrumies ja erityiskohtelun vaatija, ja sikäli sen poistuminen kuvioista voi hyvin hoidettuna vain parantaa EU:n sisäistä toimintaa. Esimerkiksi Suomen tärkeäksi kokema puolustusyhteistyö voi nyt kehittyä huomattavasti paremmin.
Itse uskon siihen, että puheet EU:n hajoamisesta ovat olleet ennenaikaisia. EU:lla on nyt uusi mahdollisuus kehittyä. Sen toteutuminen vaatii hyvää johtajuutta jäsenmaissa jotka haluavat EU:n voimistumista, joihin uskon Suomenkin kuuluvan. Saksa on tässä suhteessa keskeisessä asemassa, ja tulokset sunnuntain Saarlandin osavaltiovaalissa näyttäisivät viittaavan siihen, että liittokansleri Merkel on voimakkaammassa asemassa jatkamaan kuin odotettiin. Myös Ranskassa näyttäisi siltä, että EU-myönteinen ehdokas Macron olisi voittamassa presidentivaalit. Jos näin käy, EU:lla on hyvät mahdollisuudet uuteen nousuun.

Kommentointi on suljettu.

css.php